Home

Viipurin kartta 1940

Vuonna 1865 ryhdyttiin Venäjällä kenraali I. A Strelbitskyn johdolla laatimaan uutta Eurooppalaisen Venäjän kartastoa mittakaavassa 1:420 000 eli kymmenen virstan karttaa. Kartalla haluttiin korvata jo vanhentuneena pidetyt Schubertin kartat 1840-luvulta. Uusi päätoimittajansa mukaan Strelbitskyn kartastona tunnettu kokonaisuus valmistui vuonna 1880 nimellä Euroopan Venäjän ja sen viereisen Länsi-Euroopan ja Vähä-Aasian erityiskartta (Специальная карта Европейской России с прилегающей къ ней чаcтю Западной Европы и Малой Азии). Strelbitskyn piirtäjillä oli käytettävissään huomattavasti paremmat geodeettiset mittaukset kuin edeltäjällään. Viipurin kaunotar. Quite the same Wikipedia. Viipurin kaunotar (Finnish: The Beauty from Viipuri) is a historical novel by Finnish author Kaari Utrio

Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset sotilasviranomaiset painattivat yleiskartasta painoksia mittakaavassa 1:300 000. Kartat ovat joko suoria lehtiä tai valmiiksi taiteltuja jolloin niiden otsikkotiedot on painettu myös karttojen taakse. Kartat ovat kaksivärisiä (vedet siniset). Näitä karttoja lienee ollut Suomessa kirjakauppamyynnissä 1920-luvulla. Suomalaisjoukot valtasivat Viipurin 29. pƤivƤnƤ elokuuta v.1941 tyƶntyen kaupunkiin Viipuri mƤƤrƤttiin valtauksen jƤlkeen sotilashallinnon alaiseksi, eikƤ siviileillƤ ollut vielƤ asiaa kaupunkiin Viipurin lƤƤni sijaitsi Suomen kaakkoiskulmalla. Viipurin lƤƤni kƤsitti EtelƤ-Karjalan, Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan, Keski- ja Raja-Karjalan, Suomenlahden itƤiset ulkosaaret ja..

Local districtsedit

Asikkala 1911, Askola 1960, Askola 1976, Espoo 1956, Haapavesi 1960, Halikko 1926; 1955; 1977, Hartola 1923, Heinola 1914, Hollola 1920; 1936; 1981; 1983, Huittinen ja Keikyä 1922, Humppila 1936, Hämeenkyrö 1850; 1929, Iitti 1932; 1962/1966; 1989, Ilmajoki 1923, Impilahti 1914, Inkoo 1936, Isokyrö 1936; Jalasjärvi 1923; 1984, Janakkala 1914; 1925; 1967, Jokioinen 1928; 1961; 1986, Joroinen 1932; 1975, Juva 1912, Jyväskylä 1930, Jämijärvi 1923, Jämsä 1911; 1934, Jämsänkoski 1931, Kajaani 1979, Kalanti 1914, Kangasala 1915; 1927; 1954/1958, Karjaa 1937, Karjalohja ja Sammatti 1920, Karkku ja Suoniemi 1919/1920, Karttula 1913; 1917, Kauhajoki 1933; 1974, Keitele 1917, Kemi 1937; 1945, Keminmaa 1975; 1983, Kiikka 1923, Kisko 1924, Kokemäki ja Harjavalta 1914, Kokemäki 1945, Kymi 1910; 1939, Kuhmoinen 1925, Kuhmo 1926, Kuopio & Vehmersalmi & Siilinjärvi 1915, Kurikka 1936; 1970; 1985, Kuru 1921, Kuusamo s.a., Kuusankoski 1930, Kuusjoki 1922; Kuusjoki 1969, Kälviä 1922, Kärsämäki 1914, Lappee 1920, Lappi 1927, Laukaa 1941; 1982, Lehtimäki 1942, Lohja 1913; 2. p. 1915, 3 p. 1924, Loimaa 1932, Luvia 1928, Maalahti 1962; 1969, Messukylä 1937, Mustasaari 1958, Mynämäki 1986, Mäntyharju 1915, Nummi 1928, Nurmijärvi ja Hyvinkää 1914, Nurmijärvi 1930, Närpiö 1933/1944; 1973, Orimattila 1914; 1945; 1956, Orivesi ja Juupajoki 1915. Orivesi 1963; 1977, Padasjoki 1936, Paimio 1923; 1962/1965; 1983, Parainen 1927; 1936; 1945; 1956, Pernaja 1953, Perniö 1931; 1964/1970; 1984; Petolahti 1934; 1956, Pieksämä 1933, Pielavesi 1930; 1930, Pedersöre 1938, Pietarsaari 1986, Pirkkala 1915; 1933; 1962, Pohja 1936; 2. p. 1959; 1964/1970; 1984, Pohjois-Pirkkala 1927, Pornainen 1937, Porvoo 1937, Punkalaidun 1928; 1963, Pusula 1931, Pälkäne 1925, Raippaluoto ja Björköby 1958, Ruovesi 1916, Räisälä 1929, Saarenkunta 1987, Savitaipale 1914, Sipoo 1933; 1964, Sippola 1914, Sortavala 1913, Suomussalmi 1920; 1930; 1940, Sysmä 1910, Särkisalo 1986, Teerijärvi 1929, Tyrvää 1853; 1927, Uskela 1924, Valkeala 1909, Varkaus 1959; 1980, Vehkalahti 1915, Vesanto 1916; 1953, Vesilahti 1958/1965; 1985, Vihti 1924, Vilppula 1931, Virolahti ja Miehikkälä 1914, Virtasalmi 1961, Ypäjä 1930, Ylitornio 1972, Ähtäri 1949 Pitäjäkohtaisilla pitäjänkartoilla tarkoitetaan tässä karttoja, jotka esittävät vain määrätyn pitäjän alueen. Naapuripitäjät näkyvät näillä kartoilla yleensä valkoisena. Suomessa on painettuna julkaistu usean tyyppisiä pitäjäkohtaisia pitäjänkarttoja.

Viipurin matkailijan kartta Tietoja matkailijoill

Viipuri - Wikipedi

Viipuri kukoistaa jƤlleen! On aika unohtaa mielikuvat rapistuneesta Viipurista - kaupunki on vihdoin remontoitu kauniiksi. Matka Viipuriin on kuin aikamatka menneeseen Suomeen Kirjaudu sisƤƤn. Kartta. Liikuta karttaa Zoomaa karttaa KierrƃĀ¤ karttaa. Luo upotettu kartta. Upotuksen asetukset. KƤyttƶliittymƤkomponenti Find venalainen viipurin piirikunnan kartta on free-images.com. Venlinen Viipurin piirikunnan kartta . en Russian map of the county of Viipuri Vyborg from maanmittauslaitos fi Maanmittauslaitos author..

Following the electoral reform to the new Parliament of Finland in 1906, the province was divided into an Eastern and a Western electoral district. Vuodesta 1964 ryhdyttiin julkaisemaan peruskarttaa pienenettynä mittakaavaan 1:50 000. Näin saatiin varsin vähäisellä vaivalla aikaan mittakaavojen 1:20 000 ja 1:100 000 väliin sijoittuva kartasto. Alkuun karttalehdet ovat pienehköjä, myöhemmin suurempia käsittäen kuuden peruskarttalehden alueen. Mittakaavan pienentäminen karttoja mitenkään muuttamatta teki niistä vaikealukuisia. Präntti oli liian pientä. Teimme ryhmƤmatkan -Viipuriin,ja oli hyvƤ reissu ja tulopƤivƤnƤ kiertelimme kaupungilla,ostelimme myƶs torilla,joosa kannattaa sopia ryhmƤn kanssa,ostosaikaa-myƶs vanha-kaupungin osa oli nƤhtƤvƤƤ.Hotelli Druszba on minullekin jo vanhastaan tuttu hotelli,hyvin viihtyisƤ ja palvelut paikallaan,masina parkki hotellilla jne..HyvƤt ravintolat siellƤ ja lƤhistƶllƤ.Teen myƶs yhƤ siinnekin ryhmƤmatkoja,omalla bussillani. Ari Jortikka www.matkajortikka.fi

VirtuaaliViipuri - Viipuri 1941-194

  1. vakiintuneen nimensä Yleiskartta – Generalkarta.
  2. maastossa Viipurin etelƤpuolella. Alueelle syntyi Porlam
  3. Pitäjänkarttoja on olemassa huomattavasti laajemmalta alueelta kuin topografisia karttoja. Toki topografisia karttoja laadittiin paljon 1920- ja 1930-luvuilla, mutta valtaosa tästä aineistosta kuvaa alueita, jotka Suomi luovutti Neuvostoliitolle.

Lƶysin karttakirjan Viipurin karttakirja 1939, josta lƶytyy Viipurin kartta vuodelta 1939 ja siinƤ nƤkyy tuo mainitsemasi ISBN 951-593-462-1 Kartta kuuluu kirjaston kƤsikirjastokokoelmaan Kaupunki alkoi olla kesƤllƤ kelvollisessa kunnossa, kun ympƤristƶƤ ja puistoja oli siivottu ja tƤrkeimmƤt toiminnat saatu kuntoon. SƤhkƶn, lƤmmƶn ja veden jakelu toimi moitteettomasti ja Viipurin liikenneyhteydet paranivat oleellisesti, kun kaupungin kaikki sillat sekƤ kadut oli korjattu ja rautatieasemakin oli saatu toimivaan kuntoon. Puhelimia oli kaupungissa noin 900. Viipurilaisia palveli kesƤllƤ kahdeksan autoajuria ja yksi vossikka. Kaikki siviiliautot oli varustettu bensiinipulan takia ā€hƤkƤpƶntƶllƤā€. Niistä osista Pohjois-Suomea, joista peruskarttoja ei tehty laadittiin peruskarttaan nähden vaatimattomampia Topografisia karttoja 1:20 000. Kun peruskartat alunperin piirrettiin mittakaavassa 1:10 000 ja painettiin mittakaavaan 1:20 000 pienennettyinä niin topografiset kartat 1:20 000 piirrettiin suoraan lopulliseen mittakaavaansa. Kartaston valmistamiseen ryhdyttiin kun 1950-luvun lopulla huomattiin, että peruskartan tasoisten karttojen tuottaminen koko Suomesta kestäisi kohtuuttoman kauan. Näin saatiin pohjoisimman Suomen pääosin harvaan asutut ja asumattomat alueet kartoitettua huomattavasti nopeammin. Kartasto valmistui vuonna 1977. Myöhemmin sen lehdistä on otettu ajantasaistettuja painoksia. Kartaston uusittuihin lehtiin on otettu mukaan myös kiinteistörajat, joita alkuperäisissä painoksissa ei ollut. Suuresta osasta niitä alueita, joista alunperin oli olemassa vain topografinen kartta 1:20 000 on myöhemmin julkaistu myös peruskartta.Yleisilmeeltään kartat ovat harmahtavia. Mustan pohjapainatusvärin lisäksi niissä on käytetty sinertävän vihreätä vesistöväriä. Ruskeata on käytetty teiden värinä sekä mäkien ilmaisemiseen varjostuksella. Uusimmissa painoksissa teiden väri on punainen. Joskus osa hallinnollisista rajoista on painettu punaisella. Vanhimmissa painoksissa hallinnollisia rajoja on väritetty käsin.

Venäjän vallan loppuaikana, vuodeta 1909 lähtien, kustantajat Koulutarpeiden keskusliike, Oy Pneuma, Oy Valistus ja eräät kotiseutuyhdistykset painattivat varsin suurimittakaavaisia ja suurikokoisia pitäjien karttoja. Nämä kartat olivat kuitenkin mittakaavaansa nähden epätarkkoja. Venäjän vallan aikana ei yksityiskohtaisia paikkansa pitäviä karttoja voinut Suomessa suurelle yleisölle julkaista. Joitakin samantyyppisiä karttoja julkaistiin Pohjois-Suomen alueelta vielä 1920–1930 -luvuilla. Records creator: Viipurin maistraatti, Archive/Fond: Viipurin maistraatin arkisto, Series: Rakennuspiirustukset, Unit: 10653 Kartta Viipurin kaupungista ja sen ymƤristƶstƤ, Inclusive dates.. Pitäjän rajoja seuraavia pitäjänkarttoja on vuosina 1909–1993 painettu seuraavasti. Mukana ovat myös yksityisten julkaisemat kartat ja peruskarttojen eripainokset. (Pitäjän nimen perässä seuraavat karttojen valmistumisvuodet):

Viipurin taistelu (1940) ā€“ Wikipedia

vuoden 1940 raja, seuraavin poikkeuksin: Petsamo kokonaan. Porkkalan niemen vuokraus 50 v:ksi LƤhihistoriaan kuuluu Neuvostoliiton v. 1940 perustama Karjalais-suomalainen Neuvostotasavalta.. Ulkoinen linkkiTampereen kartta- ja paikkatietopalvelu Peruskarttojen julkaiseminen aloitettiin vuonna 1947 ja se valmistui vuonna 1977. Sittemmin kaikista lehdistä on otettu uudistetut painokset. Painoksia on uusittu yleensä 10–20 vuoden välein. Joiltakin paikkakunnilta saattaa olla neljäkin eri ajalta olevaa erilaista peruskarttalehteä. Vanhimmat lehdet ovat jo yli kuudenkymmenen vuoden takaa. Perusilmeeltään peruskartan lehdet ovat säilyneet hyvin samankaltaisina. Pieniä muutoksia on kuitenkin vuosien varrella tapahtunut. Niinpä vanhimpien lehtien koordinaattiruudusto oli karttalehtien reunojen suuntainen eli osoitti "karttapohjoiseen". Myöhempiä painoksia on tässä suhteessa huononnettu siten, että niihin on painettu punaisella etelä-pohjois- suunnasta huomattavan paljon poikkeava niin sanottu yhtenäiskoordinaatisto. Tämä uudistus tehtiin puolustusvoimain toivomuksesta muun muassa jotta tykillä ampuminen yli pituuspiirien 22ŗ30', 25ŗ30' ja 28ŗ30' eli Gauss-Krügerin projektiokaistojen saumapituuspiirien olisi yhtä helppoa kuin yli muidenkin pituuspiirien.

Viipurin pitƤjƤn kartta. HyvinkƤƤ, HyvinkƤƤ Keskus. 30 ā‚¬. Hienokuntoinen kartta lasitetussa kehyksessƤ. Suomenkieliset tekstit. Koko 53 x 74 cm Vuosina 1909–1918 laaditut pitäjänkartat (32 kpl) ovat yksityisten valmistamia ja tietosisällöltään vaatimattomampia kuin myöhemmät Maanmittaushallituksen valmistamat kartat. Vuosien 1919–1949 pitäjänkarttoja, jotka valtaosaltaan ovat Maanmittaushallituksen tuotantoa on 77 kpl. 1950-luvulla tai sen jälkeen valmistuneet (54 kpl) kartat ovat yleensä tehty peruskartoista.Ilmoita siitä muille - voit löytää matkaseuraa tai saada vinkkejä matkaasi varten.Sodan jälkeen 1:100 000 -topografisten karttojen julkaisemistahti hiljeni. 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa julkaistiin vain muutama lehti. Uuteen vauhtiin päästiin vuonna 1955, kun peruskartoitus oli edennyt niin pitkälle, että uusia peruskarttoja saatettiin ryhtyä käyttämään 1:100 0000 -karttojen lähdeaineistona. Samalla karttoja uudistettiin lisäämällä keltainen väri kuvaamaan peltoja. Hyvän lähdeaineiston vuoksi karttojen tasokin parani. Karttoja tehtiin sitä mukaan kun peruskartoitus eteni. Koko kartasto oli valmis vuonna 1983 käsittäen tuolloin koko Suomen. Karjalan kartta

Jan Strangin karttatieto

Karjalan karta

  1. Suomi on esiintynyt Venäjän keisarikunnan kartastoissa ja kartoissa 1700-luvulta lähtien. Viipurin läänin ja koko Suomen kartat olivat mukana Venäjän tiedeakatemian 1740-luvulla julkaisemassa ns. Grimmelin karttasarjassa. Ensimmäiset yksinomaan Suomea kuvaavat venäläiset merikartat ovat vuodelta 1714.
  2. Pohjoisessa Viipurin lƤƤni rajaa Mikkelin ja Kuopion lƤƤneihin. Viipurin lƤƤnin pinnanmuodostus on melko erƤtasaista. Suurimpia ylƤnkƶjƤ ovat SalpausselƤn harjut, Pieni SalpausselkƤ ja AyrƤpƤƤnselkƤ
  3. Neuvostoliitossa julkaistiin 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa tarkkoja karttoja suuresta osasta Suomea. Kartat on piirretty neuvostoliittolaiseen lehtijakoon ja koordinaatistoon. Ne ovat venäjänkielisiä. Julkaisija on Puna-armeijan pääesikunta (= Генеральной штаб красной армии) tai kuten nimi joissain vaiheessa kuului Työläis-talonpoikaisen puna-armeijan pääesikunta (= Генеральной штаб рабоче-крестянской красной армии). Karta eivät yleensä esitystavaltaan poikkea vastaavista Neuvostoliiton omaa aluetta esittävistä kartoista. Karttoja julkaistiin mittakaavoissa 1:500 000, 1:300 000, 1:200 000, 1:100 000, 1:50 000 ja 1:20 000. Karttojen tiedot perustuivat pääosin tsaarin aikaisiin topografikarttoihin ja suomalaisiin taloudellisiin ym. karttoihin, täydennettynä vakoilulähteistä saaduilla tiedoilla. Nämä kartat ovat yleensä monivärisiä, vihreän värin ollessa hallitseva.
  4. Viipuri PunaisenlƤhteen tori 7.3.1940. Viipurin Munkkitori - Kuva: Museoviras. Suomalainen Viipuri oli 1930-luvulla vilkas kauppapaikka ja historian tƤyteinen matkailukohde
  5. Yleiskartan neuvostoliittolainen painos 1:300 000 (Generalkarta öfver Finland – Генеральная карта Финляндии)
  6. Norjan kartta, kƤmpƤt & retket
  7. Yleisluonnehdintana voidaan sanoa, että tämä kartasto on ensimmäinen tarkkuudeltaan peruskarttoihin rinnastettavissa oleva painettu kartasto Etelä-Suomesta. Tarkempia suomalaisvalmisteisia karttoja ilmestyi vasta 1920–1940-luvuilla (useimmissa tapauksissa vasta 1940-luvulla), jolloin pitäjänkarttoja ja suomalaisia topografisia karttoja ryhdyttiin painattamaan. 

Perustiedot Rekisterƶinnit Kartta Verkkotunnukset Tuloverotus Valtion hankinnat Kuntien hankinnat. Perustiedot. Toiminimi. Asunto Oy Lappeenrannan Viipurin Vaneri 7 Eniten entisiƤ viipurilaisia ilahdutti historiallisten ja kulttuurirakennusten kunto, jotka olivat sƤƤstyneet suuremmilta vaurioilta. NƤihin kuuluivat esim. linna, PyƶreƤ torni, vanhan tuomiokirkon kellotapuli, Maakunta-arkisto, kirjasto, taidekoulu ja ā€“museo, linja-autoasema, lƤƤninhallitus, hovioikeus, pƤƤposti, moni pankki- ja liikerakennus, Viipurin maalaiskunnan talo, Eden, vesitorni, monet koulut, sairaalarakennukset ja satama sekƤ Monreposā€™n kartano. Vain kolme kirkkorakennusta Viipurin monista kirkoista jƤi ehjƤksi. Yksi Viipurin ylpeys ja tunnetuimmista rakennuksista , rautatieasema, oli totaalisesti tuhoutunut, ja kaunis tuomiokirkko, joka vaurioitui talvisodassa, oli venƤlƤisten purkutƶiden jƤlkeen lohduton luuranko. Tuomiokirkon vieressƤ olevaa Vapaussodan sankarihauta-aluetta laajennettiin ja sinne haudattiin lokakuussa jatkosodan ensimmƤiset suomalaiset sankarivainajat. TƤlle hauta-alueelle ilmestyi koko sodan aikana noin 700 valkoista ristiƤ ja marmorilaattaa.

Vanhempaa tyyppiä ovat 1920-luvun alkupuolella  Karjalan kannakselta, linjan Käkisalmi–Lappeenranta eteläpuolelta, julkaistut 27 karttalehteä. Ne ovat pienennöksiä samalta alueelta julkaistuista topografisista kartoista 1:50 000. Mittakaavaa ja lehtikokoa lukuun ottamatta kaikki se, mitä edellä on sanottu 1:50 000 polyedriprojektiokartoista, koskee myös vastaavia1:100 000 karttoja. Lehtien koko on noin 27x27 cm. Lehtijako ilmenee 1:50 000 karttojen lehtijakokartasta. Kaikkia 1:50 000 kartaston lehtiä ei pienennetty mittakaavaan 1:100 000. Karttoja ei enää uudistettu 1920-luvun jälkeen eikä niistä liene enää otettu uusia painoksiakaan. KesƤkuun 17. pƤivƤnƤ 1941 mƤƤrƤttiin yleinen liikekannallepano, jolloin noin 600 000 miestƤ ja naista sai kutsun ylimƤƤrƤisiin kertausharjoituksiin. Joukot asettuivat vƤlirauhan aikana valmistuneisiin puolustusasemiin, vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksessa mƤƤritellyn uuden kaakkoisrajan tuntumaan. Pakkorauhan rajalinja erotti maastamme elimellisen tƤrkeƤn ja rakkaan pyhƤn Karjalan ja sen pƤƤkaupungin Viipurin. Vaikka kaikkialla oli hiljaista, siirrettiin turvallisuussyistƤ noin 45 000 asukasta pois rajan lƤheisyydestƤ kauemmaksi sisƤ-maahan. Ilmassa vƤreili odotuksen tuntua. Pitäjäkohtaisten pitäjänkarttojen lisäksi Maanmittaushallitus on 1920–1940 -luvuilla valmistanut lehtijakoon sovitettuja pitäjänkarttoja mittakaavassa 1:20 000. Näissä kartoissa yhdellä lehdellä näkyy usein useamman pitäjän aluetta tai joskus jonkin lehdelle osuvan pitäjän alue on ollut kartoittamatta, jolloin sen osuus kartasta on jätetty valkeaksi. Karhunkierroksen kartta Kohteen kartta (retkikartta.fi)

Viipuri Province - Wikipedi

  1. läänikarttoihin. Suomen Lapin kuvauksen päälähteenä on ruotsalaisen lääkärin Wahlenbergin vuonna 1802 julkaisema Ke
  2. Historiallisesti sanalla pitäjänkartta on Suomessa tarkoitettu Maanmittaushallituksen ja sen edeltäjien 1700-luvun puolivälistä lähtien laatimia käsin piirrettyjä pitäjäkohtaisia karttoja mittakaavassa 1:20 000. Nämä kartat koottiin isojako- ja muista maanjakokartoista yhdistelemällä, niin että saatiin koko pitäjän alueen käsittävä kartta. Karttoja ei painettu.
  3. Antrea, Harlu, Heinjoki, Hiitola, Impilahti, Jaakkima, Joutseno, JƤƤski, Kaukola, Kirvu, Kivennapa, KorpiselkƤ, Kurkijoki, KƤkisalmen maalaiskunta, KƤkisalmi, Lahdenpohja, Lumivaara, MetsƤpirtti, Muolaa, Parikkala, PyhƤjƤrvi, RautjƤrvi, Rautu, Ruokolahti, Ruskeala, RƤisƤlƤ, Sakkola, Salmi, Simpele, Soanlahti, Sortavala, Sortavalan maalaiskunta, Suistamo, SuojƤrvi, Terijoki, Uukuniemi, ValkjƤrvi, Vuoksela, Vuoksenranta, ƄyrƤpƤƤ

Viipurin kartta: 1930-luvun Viipurista tehtiin hieno matkailukartta

Uusi vuosi otettiin iloisesti vastaan vaikeuksista huolimatta. Sodan tuntu ja olosuhteet aistittiin jokapƤivƤisessƤ katukuvassa, jossa sotilaiden runsaus oli silmƤƤnpistƤvƤƤ. Olihan Viipuri maantie- ja rautatieliikenteen solmukohta, jonka kautta lomailevat sotilaat kulkivat. Vieraan valtion alueen kattavaa sotilaskartoitusta pidetään yleensä sotasalaisuutena. Tieto karttojen olemassaolosta leviää "viholliselle" yleensä vasta sotien aikana, jolloin karttoja saadaan sotasaaliina. Niinpä emme tiedä minkälaisia karttoja tällä hetkellä minkäkin valtion topografijoukkojen holveissa on. Arvattavasti jotain kuitenkin jossain on.Historiallisen tiedon lähteinä kummatkin ovat yhtä lailla arvokkaita. Vain harvoilta alueilta on olemassa sekä topografisia karttoja, että pitäjänkarttoja. Yksittäisen paikkakunnan historiallisesta maantieteestä kiinnostuneen ei tarvitse yleensä valita jompaa kumpaa, vaan voi tyytyä siihen karttaan, mikä kyseiseltä paikkakunnalta on satuttu julkaisemaan. Kummankin kartaston kartoista saa yksityiskohtaisen kuvan siitä, miltä vanha agraari-Suomi viimeisessä ja vauraimmassa vaiheessaan näytti. Suurin osa kansasta asui tuolloin maalla. Uusia autoteitä ei vielä oltu rakennettu vaan tieverkko oli hevosliikennekauden perua. Kesämökkejä ei juurikaan ollut, metsäautotiet puuttuivat, metsät ja suot olivat ojittamatta. Kaupungit olivat pieniä ja kompakteja, lähiöitä ei ollut, ainoita esikaupunkeja olivat muutamat lähinnä ratojen varsille villisti syntyneet huvilayhdyskunnat. Pienempien kaupunkien, kauppaloiden ja muiden pientaajamien lähes koko rakennuskanta oli puutaloja laajoine pihoineen. Tuosta rakennuskannasta on nykyään vain häviävän pieni osuus jäljellä. Kartta Viipurin keskustasta 1900-luvun alusta. ASEA AEG -raitiovaunu 1912. Shikalov, Juri ja HƤmynen, Tapio: Viipurin kadotetut vuodet 1940-1990. Helsinki: Tammi, 2013 Tästä uudemmasta saksalaisesta laitoksesta on olemassa kahta väritykseltään toisistaan poikkeavaa laitosta. Ensimmäisessä värit ovat samat kuin suomalaisessa yleiskartassa 1:400 000 paitsi, että hallinnolliset rajat on painettu oranssilla. Toisessa laitoksessa (katso näytettä) erottuvat selvästi punaisella väritetyt tiet. Lehdille on annettu nimi, jonkin suuren lehdellä esiintyvän paikkakunnan mukaan.

Jan Strangin karttatieto Topografinen kartta 1:100 00

Cities, towns and municipalities in 1939edit

Viipurin kenttƤhautausmaa perustettiin syyskuussa 1942. Siihen on haudattu 26 tunnistettua ja 82 tunnistamatonta Kannaksen rintamilta, lƤhinnƤ Summasta, tuotua vainajaa, jotka jƤivƤt 18.2.1940.. While Ladoga Karelia retained most of its original toponyms, the vast majority of toponyms in the Karelian Isthmus were renamed by the Soviet government around 1948. In 1945 the parts of the province that remained in Finnish hands were renamed Kymi Province, with its center at Kouvola. The Kymi Province was in turn merged with other provinces into the larger Southern Finland Province in 1997. Kartta, jonka ovat luoneet sinunlaisesi ihmiset! Viipurin linna (Viipuri) Kohdetyypit. Kartta. RETKEILY. TƤllƤ hetkellƤ alue on tietƤƤkseni Vahviala-seuran kƤytƶssƤ aina vuoteen 2018 asti, koska vuonna 1998 seura sai Viipurin piirihallinnon puheenjohtajalta luvan kirkon..

Viipurin viimeiset pƤivƤt, 1940

Topografinen kartta 1:20.000 Haapasaari 1940.jpg. Topografinen kartta 1:20.000 Kiiskilahti 1940.jpg Keskustan alueella oli pahoin vaurioituneita rakennuksia, joita oli yritetty polttaa elokuussa 1941. Niiden tuhot todettiin kuitenkin suhteellisen pieniksi ja oli kiire pyrkiƤ suojaamaan ne tulevan talven ajaksi, jotteivƤt vauriot pƤƤsisi lisƤƤntymƤƤn. Jouluun mennessƤ yli 60 rakennusta sai ns. talvisuojauksen.

JƤlleenrakentamis- ja korjaustyƶt aloitettiin kaupungissa heti vuoden 1941 lopulla. Sotilassairaala, Diakonissalaitos, LƤƤninsairaala ja Naistensairaala olivat kiireellisimpiƤ korjauskohteita. Naistensairaalassa syntyi 13.02.1942 ensimmƤinen ā€sotalapsiā€ Kaarina Vaalikoski. Torkkelinkadulla PYP:n rakennusta ryhdyttiin korjaamaan nopeasti, samoin Viljelyksen ja Viipurin maalaiskunnan taloa ja EdeniƤ, johon tehtiin ylimpƤƤn kerrokseen hotellihuoneita, Savo-Karjalan Tukkuliike Oy:n rakennusta, Pietari-Paavalin kirkkoa, Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntataloa, jonka juhlasalista tehtiin vƤliaikainen kirkko, Repolan kansakoulua ja monia muita, joiden vauriot olivat suhteellisen pieniƤ. Rautatieaseman pikarahtitoimiston rakennus, jonka seinƤt jƤivƤt pystyyn elokuussa 1941, ryhdyttiin kunnostamaan nyt vƤliaikaiseksi asemarakennukseksi. Sinne tuli lipunmyynti, vaatimattomat odotustilat ja hallintoon liittyvƤt toimistohuoneet. Toimintakuntoon rakennus saatiin kevƤttalvella 1942. Rahtitoimiston rakennus Yhdysoluttehtaan kaakkoispuolella jƤi ehjƤksi ja pystyi palvelemaan kaupunkilaisia koko sodan ajan. SƤhkƶlaitos aloitti toimintansa 27.09.1941, ja vesijohdot saatiin asteittain toimintakuntoon talo talolta niin, ettƤ vuoden- vaihteessa 1941-42 reilut sata taloutta oli kytketty vesi- ja viemƤriverkostoon. Yleiskartasta on ilmestynyt yksittäisiä normaalilehtijaosta poikkeavia lehtiä. Vuosina 1937 ja 1938 julkaistiin Etelä-Suomesta erillisiin painettuihin kansiin taskukokoon taitetut lehdet "Lounais-Suomi" ja "Kaakkois-Suomi". Kaksikymmentäluvulla julkaistun Suomenmaa-kirjan useimmat läänikohtaiset liitekartat olivat yleiskartan otteita. Ainakin osaa näistä myytiin myös erikseen – pahvikansissa ja paikannimihakemistolla varustettuina.  Timeline for major updates (GMT). The timeline below shows updates with at least 100 new cases or 10 new deaths. Countries or regions reporting their first cases or deaths are also included, as are cases.. Johannes (, ent. Kakin kappeli, Kapell) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella, Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Se sijaitsi Viipurinlahden itƤrannalla Viipurin ja Koiviston vƤlissƤ

Viipuri, VenƤjƤ Naps

Vuosina 1931–1932 ilmestyi ensimmäinen painos Maanmittaushallituksen kaksitoistalehtisestä kartastosta Suomen tiekartta – Vägkarta över Finland. Kartaston lehdistä ilmestyi sittemmin lukuisia uusintapainoksia yli kolmenkymmenen vuoden aikana. Karttojen mittakaava ei ollut yhtenäinen. Linjan Pori-Jaakkima eteläpuolisten lehtien (1-6) mittaava oli 1:200 000. Tästä pohjoiseen aina Rovaniemen korkeudelle asti (lehdet 7–11) mittakaava oli 1:400 000. Pohjoisimman Lapin lehden (lehti 12) mittakaava oli 1:1 000 000. Kartat ovat monivärisiä. Tiestö tulee kartoilta esille selkeästi. Tämä johtuu suurelta osalta siitä, että kartat ovat muun kuin tiestö- ja vesistökuvauksen osalta pelkistettyjä. Ensimmäisen painoksen kartoille teitä on merkitty selvästi vähemmän kuin myöhempiin painoksiin ja valta- ja kantateiden numeromerkinnätkin puuttuvat. Teiden numerointi otettiin käyttöön 1930-luvun puolivälissä. Vuosina 1938–1939 kartaston lehdistä otettiin uudistetut painokset. Toisen maailmansodan jälkeen lehdistä ilmestyi lukuisia uusia painoksia aina 1960-luvun puoliväliin asti. Kartan lehtijako ilmenee alla olevasta kansilehden kuvasta. Ulkomailla julkaistut suurimittakaavaiset Suomen kartastot ovat yleensä tehdyt sotilastarkoituksiin. Karttojen teettäminen vieraan valtakunnan alueelta sotilaiden toimeksiannosta, kertoo että nämä sotilaat ovat arvioineet joskus ehkä sotivansa tuon valtion alueella. Silloinkin kun korkealaatuisia suomalaisia Suomen karttoja on kuka tahansa (myös ulkomaiden sotilasasiamies) voinut kaupasta vapaasti ostaa, ovat vieraat valtiot uhranneet varojaan omien Suomen karttojensa valmistamiseen. Pääsääntöisesti nämä vieraiden tekemät kartat perustuvat suomalaisten karttojen kopiointiin. Vain äärimmäisen harvoin, jos koskaan, ulkomaisissa kartoissa on sellaista tietoa, mitä vastaavissa suomalaisissa kartoissa ei olisi. Useimmissa tapauksissa ulkomaiset kartat ovat, ainakin suomalaisen mielestä, suomalaisia esikuviaan huonompia.

Topografisen kartan 1:100 000 uudemman tyypin Itä-Suomen kartastoa täydentää Saimaan alueelta julkaistu Saimaan vesistökartta 1:100.00. Kartat ovat 1940-luvulta ja samassa lehtijaossa kuin topografiset kartat 1:100 000. Vuosina 1907–1912 venäläiset kartoittivat Pohjois-Satakunnan ja Pirkanmaan mittakaavassa 1:42 000. Näin syntynyt kartasto poikkeaa vanhemmasta venäläisestä kartastosta lehtijaon, työn laadun ja esitystavan suhteen. Lehtijako oli erilainen ja erittäin sekava. Vaikka kartat on painettu samassa mittakaavassa kuin vanhempi kartasto, niin itse kartoitustyö on tehty pienemmässä mittakaavassa ja tästä johtuen karttojen tarkkuus ei ole yhtä hyvä. Karttojen geodeettisen luotettavuuden väitetään olevan parempi kuin vanhemmissa kartoissa. Esitystapa on lähinnä sama kuin edellä mainituissa Uudenmaan läänin alueelta tehdyissä uusituissa karttalehdissä.

In 1941 the Continuation War broke out and Finland recaptured the territories, but in 1944 its forces were pushed back and by the Moscow Armistice on September 19, 1944, and the Paris Peace Treaty in 1947 the territorial losses were confirmed again. Yleiskartan saksalainen 1940-luvun painos 1:300 000 (Deutsche Heereskarte, Sonderausgabe Finnland 1:300 000)Karttoja ilmestyi pääasiassa Etelä-Suomesta linjan Vaasa-Savonlinna eteläpuoleiselta alueelta, suuresta osasta Etelä-Pohjanmaata sekä yksittäisistä Kuopion- ja Oulun-läänin pitäjistä. Karttoja ei ilmestynyt suurimmasta osasta Mikkelin lääniä ja Päijät-Hämettä.

Viipurin kartta (1939) Kartta, Hiekka, Isovanhemma

On September 1, 1939, Nazi Germany invaded Poland and started World War II. On September 17, 1939, the USSR, in accordance with the secret protocols of the Molotovā€“Ribbentrop Pact, invaded Poland from the east. Within months, the Soviet Union launched a war against Finland. As a result of this war, Finland was forced to cede territory, including parts of Viipuri Province, to the Soviet Union in the Moscow Peace Treaty in early 1940. Finland lost its natural border along the Rajajoki River (Swedish: SysterbƤck) in the south. 22,973 kmĀ², or 71.5 percent of the province on the Karelian Isthmus, including the cities of Viipuri and Sortavala, became part of the newly established Karelo-Finnish SSR in the Soviet Union. Following the peace treaty, the entire population of the ceded territories, more than four hundred thousand people, was evacuated to central Finland. Records creator: Viipurin maistraatti, Archive/Fond: Viipurin maistraatin arkisto, Series: Rakennuspiirustukset, Unit: 10653 Kartta Viipurin kaupungista ja sen ymƤristƶstƤ, Inclusive dates.. Sodan muututtua asemasodaksi Puolustusvoimat vapautti joukon linja- ja kuorma-autoja takaisin siviilipalvelukseen. NƤin Viipurissa ja Kannaksen alueella toimi liikenne yhdessƤ rautateiden kanssa tyydyttƤvƤsti koko sodan ajan. Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset kartoittivat kohtalaisen laajoja alueita Itä-Suomesta mittakaavassa 1:42 000. Kartoitus tapahtui rekognosoimalla eli vanhan jo olemassa olevan kartta-aineiston tarkistusmittauksena. Lähtöaineistona olivat vuosina 1796–1842 laaditut "Uuden-Suomen kartasto 1:21 000" ja "Vanhan-Suomen kartasto 1:42 000".

Viipurin kadotetut vuodet: 1940-1990 by Yury Shikalo

Viipuri - Pieni matkaopa

Internet vasitəsiylə Plastik Bank kartımda nə qədər pul qaldığına baxa bilərəm 1800-luvun ainoan kihlakunnankarttojen painatuksen toteutti Metsähallitus. Vuosina 1879–1892 se julkaisi sarjan (40 kpl) "virallisiin" kihlakunnankarttoihin perustuvia ns. kruunupuustellikarttoja mittakaavassa 1:100 000. Kartat ovat kihlakunnankartoista laadittuja kopioita, joista kuitenkin suuri osa kihlakunnan karttojen tiedoista on jätetty pois. Mustalla painettu pohjapiirroskartta lienee tarkoitettu täydennettäväksi joko käsin tai väripainatuksella. Ilman tällaista täydentämistä kartta on selvästi puolivalmiste. Kansallisarkistossa olevissa Metsähallituksen kappaleissa kartat on kauniisti käsin värein täydennetty.

Electoral districtsedit

107 kuvaa, kaksi karttaa.LiiteenƤ Viipurin pommituskartta ja Viipurin aluekartta. Tuhopolttolauantai oli siihen asti kovin Viipuriin kohdistunut palopommitus lauantaina 10. helmikuuta 1940 Karttoja on ilmestynyt ainakin Kankaanpää-Ilomantsi-linjan eteläpuoleisesta Suomesta sekä Saariselän pohjoispuolisesta osasta Suomen Lappia. Etelä-Suomen lehdet ovat Suomen taloudellisen kartan polyedriprojektiolehtien "läheskopiota". Värit on uusittu – metsät on kuvattu vihreällä ja pellot valkealla. Joissakin lehdissä on suomalainen Gauss-Krügerin koordinaatisto – useimmissa ei lainkaan koordinaatistoa. Lehtinumerointi ja lehtien nimeämisjärjestelmä on omansa. Pohjois-Suomen lehdet ovat saksalaisten omien kartoituskäytäntöjensä mukaan tekemiä. Kartat on painettu kupariin kaiverretuilla laatoilla ja useimmiten käsin väritettyjä. Normaalilehtien koko on 50×75 cm. Koko kartan mitat ovat 5,50×4,90 metriä + marginaalit. Kartat ovat tietorikkaita: kyliä, asutuksia ja jopa yksittäisiä taloja on merkitty runsaasti. Samoin paikannimistöä on runsaasti, joskin venäjäksi kirjoitettuna.

Video:

Itäisimmässä Suomessa taloudellista karttaa täydentää samaan polyedriprojektion lehtijakoon 1920-luvulla tehty yksivärinen Itä-Suomen puolisotilaallinen kartasto 1:100 000. Kartta Viipurin alueella olevista hotelleista: Paikanna Viipurin hotellit kartalla suosion, hinnan tai saatavuuden mukaan ja katso Tripadvisorista Kartta Viipurin hotelleista ja Viipurin kartta Viipurin linna seisoi Viipurissa myƶs 1930-luvulla. SitƤ alettiin nimittƤin rakentaa jo vuonna 1293. MYƖS sotavƤen monet kasarmit, Viipurin koulut, torit, apteekit, alkoholiliikkeet, sairaalat, virastot.. Viipurin raitiovaunuhalli / Vyborg tram depot 1924. Kuva 8.3.1940. Kuten kuvasta voi hyvin pƤƤtellƤ on raitiotieliikenne ja lƤhes kaikki muukin jo loppunut kaupungissa

Koponen Emil - Viitanen Eero - Viipurin viimeiset pƤivƤt - Asiakirjojen ja omien kokemusten perusteella kuvattuna Karttojen uudistaminen tehtiin Ruotsissa osin suomalaisten kustantamana. Painotyöt tehtiin pääosin Suomessa. Ruotsalaiset kutsuivat kartastoa nimellä 'Flygkarta'. Itse kartoilla lukee kuitenkin Suomen yleiskartta – Generalkarta över Finland. Varsinaiset siivous- ja kunnostustyƶt alkoivat kaupungissa ja sen ehjissƤ rakennuksissa heti syyskuussa, ja niihin otti osaa satoja vapaaehtoisia naisia ja nuoria poikia sekƤ noin 2000 sotavankia. Vapaaehtoiset talkoolaiset oli aluksi majoitettu yhteismajoitustiloihin, joita oli Vesiportinkatu 2:ssa ja N.N.K.Y:n Hospitzin taloissa sekƤ Tervaniemen kasarmirakennuksessa. Majoitustilanne parani sitƤ mukaan, kun asunnot saatiin siivottua ja ne pystyttiin kytkemƤƤn vesi- ja sƤhkƶverkostoihin. Sotavangit asuivat tiukasti vartioituina Tervaniemen ja Neitsytniemen kasarmialueilla piikkilanka-aitauksen ympƤrƶimissƤ matalissa puurakennuksissa. Sotavankien elƤmƤstƤ ja kohtelusta antaa hyvƤn kuvan Niilo Lappalainen kirjassaan.

Index of /KARTAT/Topografiset karta

Viipurin kartta (1939). LƶydƤ tƤmƤ ja muuta kƤyttƤjƤn Noona Kujala taulusta KƤsityƶilmaisu ja paikka-teema

The Viipuri Province (Finnish: Viipurin lƤƤni, commonly abbreviated Vpl, Swedish: Viborgs lƤn or Wiborgs lƤn) was a province of Finland from 1812 to 1945. Mittakaavan 1:21 000 -karttoja on kutsuttu puolen virstan kartoiksi, koska niiden mittakaavassa yksi Englannin tuuma kartalla vastaa puolta Venäjän virstaa maastossa. Kartat ovat mustavalkoisia. Vaikka niiden mittatakaava on tarkempi kuin 1:42 000 -karttojen, ovat 1870-luvun kartoituksiin perustuvat lehdet pintamerkkien puuttumisen vuoksi informaatioarvoltaan huonompia kuin vastaavan alueen 1:42 000 -kartat. Merikarttalaitos valmisti myös topografisia karttoja mittakaavassa 1:50 000. Ne tehtiin 1:20 000 kartoista valokuvauksellisesti pienentämällä. Lehtikoko vaihtelee. Esimerkiksi Hangon lehti on varsin suuri. Siihen on yhdistetty 12 kappaletta 1:20 000 kartan lehteä. Kartat ovat yksivärisiä. Karttoja on ainakin Hangon ja Hiittisten seudulta. EnsimmƤisenƤ joukkoyksikkƶnƤ Viipuriin marssi yƶllƤ 29-30.08. Papulan kautta JalkavƤkirykmentti 25:n 1 Pataljoona, kapteeni Lauri RuntujƤrven johdolla. Sorvalin suunnalta tuli 30.08. JalkavƤkirykmentti 45:n 1 Pataljoona kapteeni Siitosen johdolla. Se sai aamulla kƤskyn miehittƤƤ kaupungin keskustan ja varmistaa, ettƤ venƤlƤiset olivat poistuneet kaupungista. Katu kadulta ja talo talolta joukot etenivƤt varovaisesti kohti keskustaa. Raunioitunut Viipuri oli lohduton nƤky, mutta onneksi tutut tuhoutumattomat monu-mentaalirakennukset hallitsivat edelleenkin kaupunkikuvaa. Kaikkialla oli aavemaisen hiljaista ja vain muutama nƤlkƤinen koira kerjƤsi ruokapalaa kaupunkiin tulleilta sotilailta. Kaukaa tosin kuului tykkien rumputuli, mutta siihenhƤn sotilaat olivat jo tottuneet. Kaupunkia miehittƤvƤt joukot tapasivat joidenkin rakennusten ullakoilta venƤlƤisiƤ sotilaita, jotka poikkeuksetta antautuivat suomalaisille ilman vastarintaa. NƤmƤ sotilaat olivat rƤjƤhdyspanoksia asettaneita puna-armeijalaisia, jotka olivat ā€vahingossaā€ jƤƤneet kaupunkiin. Ennen suomalaisten hyƶkkƤysvaihetta venƤlƤiset alkoivat evakuoida Viipuria. Erilliset komennuskunnat ryhtyivƤt purkamaan heinƤ-elokuun aikana muuntoasemien, sƤhkƶ- ja teollisuuslaitosten koneita, jotka oli tarkoitus siirtƤƤ Leningradiin ja muualle Neuvostoliittoon. Tyƶ eteni kuitenkin verkkaisesti. Esim. Tienhaarasta kaikki koneet ehdittiin viedƤ pois, mutta osa konekannasta jƤi Viipuriin ennen suomalaisten tuloa. Sama koski myƶs muun irtaimiston poiskuljetusta, jota jƤi suuret mƤƤrƤt Viipuriin. Irtaimisto oli lƤhinnƤ sinne vuonna 1940 jƤƤnyttƤ entistƤ suomalaisomaisuutta. Ennen poistumistaan 28.08. venƤlƤiset olivat rƤjƤyttƤneet kaikki sillat, Viipurin rautatieaseman sekƤ sytyttƤneet monia rakennuksia palamaan. TƤllƶin tuhoutuivat mm. teatteri, kaupungintalo, Keskuskansakoulu, paloasemat, Eliaan kirkko, PunaisenlƤhteentorin apteekki, Arina, Pietisen palatsi, KipinƤ ja Sampo- yhtiƶt, rautatielƤistentalo, Mendtin talo, Lehtovaara, Pesosen rakennukset, Yhdysoluttehdas, kaupungin- ja lƤƤninsairaalan rakennuksia, veturitalli ja monia muita. Esikaupunkialueista Hietalan, Imatran ja suuren osa NeitsytniemeƤ venƤlƤiset ehtivƤt polttaa elokuussa 1941, mutta esim. Saunalahti, Hiekka ja Pikiruukki jƤivƤt suomalaisille melkein koskemattomina. Keskustan puutaloista suurin osa tuhoutui evakuointivaiheen lopulla venƤlƤisten polttamana.

Viipuri - Kaikki tarpeellinen tieto kohteesta. LƶydƤ helposti mm. Viipurissa sijaitsevat hotellit, lennot Viipuriin sekƤ Viipurin sƤƤtietoja, matkakuvia ja -kokemuksia Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 2. vsks.onsight.fi. Views. MEURMAN 1 Viipurin yleiskaava, v. 1. Page 112 and 113: Arkkitehti Olavi Laisaari valittiin Semua Tahun 1920 1921 1924 1925 1928 1930 1931 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957..

Viipuri on perustettu jo keskiajalla, ja kaupungin maamerkkinƤ komeilee Viipurin linna. Monien ravintoloiden sisustuksessa ja matkamuistoissa toistuvat keskiajan teemat. Viipuri on nyky-VenƤjƤn.. Kartta-aineistoja ja osoitteita koskevaa palautetta voi antaa palautepalvelun kautta. Palautepalveluun pƤƤsee napsauttamalla oikeassa ylƤreunassa olevaan puhekupla-kuvaketta Krimin sodan johdosta laativat venäläiset sotilastopografit varsin laajan kartaston mittakaavassa l: 100 000. Kartoitustyötä johti suomalainen eversti Gustaf Adolf Kalmberg, josta syystä kartasto tunnetaan Suomessa nimellä Kalmbergin kartasto. Kartasto ilmestyi painettuna ja on se näin ollen vanhin suurimittakaavainen laajan alueen käsittävä Suomen kartasto. Karttojen ensimmäinen painos on vuosilta 1855–1856. Toinen painos otettiin ilmeisesti 1870-luvun alussa tai puolivälissä, jolloin karttoihin lisättiin uudet rautatielinjat. Ensipainoksessa metsät ovat ruskeat, toisessa vihreät. Kartasto käsittää kaikkiaan 86 lehteä ja kattaa suurin piirtein linjan Kristiinankaupunki-Metsäpirtti eteläpuoleisen Suomen sekä Pohjanlahden rannikkoseudut aina Oulun korkeudelle saakka. Viipurin jƤlleenrakentamiseen kiinnitettiin heti alusta lƤhtien suuri huomio. Jo lokakuussa 1941 sai Teknillisen Korkeakoulun asemakaavaprofessori, entinen Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehti Otto-I. Meurman komennuksen, joka edellytti Viipurin uuden pƤƤasemakaavan laatimista. TyƶnsƤ hƤn aloitti heti ja ensimmƤiset luonnokset hƤn sai valmiiksi toukokuussa 1942. HƤnen toivomuksestaan kutsuttiin Ruotsista arkkitehti Gƶran Sidenbladh avustajaksi tƤhƤn suureen tyƶhƶn, joka lopullisesti valmistui maaliskuussa 1943. Meurman laati uuden asemakaavan siten, ettƤ 1970-luvulla Viipurin asukasluku olisi noussut noin 120 000 henkeen.

Viipurissa yhtƤ turvallista mitƤ Pariisissa, Lontoossa tai Mallorgalla

Topografinen kartta 1:21 000 (ns. puolen virstan kartta). EtelƤ-Suomen topografisen kartaston lehtiƤ on julkaistu painettuina myƶs alkuperƤisessƤ mittakaavassa 1:21 000 Helsingin ja Viipurin ympƤristƶistƤ Alkuperäisen kartastoon valmistuttua 1907 koko kartasto painettiin uudelleen fotolitografisesti (= kivipainossa, karttapiirrokset siirretty valokuvaamalla painokiville). Näitä kivipainolehtiä on kahta kokoa. Alkuperäislehtien kokoisia pieniä (n. 26x26 cm) sekä neljän alkuperäislehden kokoisia suuria (n. 52x52 cm). Uusiin painoksiin on tehty vähäisiä korjauksia. Uudet rautatielinjat on merkitty, mutta muita muutoksia ei yleensä ole tehty (muutama lehti, mm. Helsinki kartoitettiin uudelleen 1800–1900 -lukujen vaihteessa Historia Viipurin. Vaakuna Viipurin. Viipuri - antiikin kaupungin Leningradin alueella. Jotkut historialliset lƤhteet kertovat alueella asuvien Viipurin Korela heimo, esi modernin Karjalan Vapaus sƤilyi, mutta toistamiseen sadattuhannet karjalaiset vaelsivat ankein ja raskain mielin pois kotiseuduiltaan, minne uuden elƤmƤn siemenet oli ehditty kylvƤƤ reilut kaksi vuotta aiemmin. Viipuri is ancient Finnish people (nation of finnish people was at that time under Sweden) town founded in 1293. Castle is as old as the town is

Tunnelmalinen pieni hotelli

Š“Š¾Š“: 1930-1940 ŠœŠµŃŃ‚Š¾ съёŠ¼ŠŗŠø Š½Š° ŠŗŠ°Ń€Ń‚Šµ. Johannsdorf Kr. Elchniederung, Kreis Elchnied.. Viipuri Castle 1940's. My mothers roots are in Viipuri. Viipuri Library in Vyborg , designed by Finnish architect Alvar Aalto and completed in 1935 in the International Modernist style Loppuvuodesta 1942 elƤmƤ Viipurissa vilkastui ja jƤlleenrakennustoiminta jatkui keskeytyksettƤ pulasta huolimatta. Elintarviketilanne helpottui syksyyn mennessƤ, ja se oli huomattavasti parempi kuin alkuvuodesta. Runsaat kalasaaliit monipuolistivat ruokavaliota ja jokapƤivƤisessƤ elƤmƤnmenossa oli jo ā€rauhan ajanā€ tunnelmaa. Loppuvuodesta kuunneltiin entistƤ tarkemmin Yleisradion ohjelmia ja PƤƤmajan rintamatiedotteita muualta Euroopasta. RadiohƤirinnƤstƤ huolimatta virittelivƤt monet lƤhettimensƤ BBC:n radiotaajuuksille kuunnellakseen sen suomenkielisiƤ lƤhetyksiƤ. Poikkeusta eivƤt tehneet saksalaiset ohjelmat, ja kuuntelipa joku uteliaisuuttaan ā€Moskovan Tiltunā€ propaganda-lƤhetyksiƤkin, mitkƤ herƤttivƤt pikemminkin hilpeyttƤ kuin huolestumista. Rintamalinjat olivat kaukana Viipurista. Uskoa Viipurin tulevaisuuteen loivat kaupunkiin loppuvuodesta saapuneet kaksi uutta kirkonkelloa, joista pienempi, noin 450 kilon painoinen Pro Carelia laitettiin Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalon tontin pihalle rakennettuun hirsitelineeseen. NƤmƤ kellot lahjoitti Lokomo Oy, ja ne jƤivƤt Viipuriin, koska niitƤ ei ehditty evakuoida vuonna 1944.

Korkeuskäyrien väli on useimmiten venäläisiin alkuperäiskarttoihin perustuen 2 saženia (4,27 metriä). Osalla lehdistä korkeuskäyrästö on siirretty metrijärjestelmään ollen käyrien väli tuolloin viisi metriä. Viipuri ja koko Karjalan Kannas sekƤ Laatokan pohjoispuoliset alueet menetettiin jƤlleen, sillƤ vuoden 1940 rauhan-sopimuksen rajalinja astui voimaan. Se uutinen otettiin vastaan raskain mielin. Kyyneleet kihosivat monen silmiin. Vaatimattomin kukkalaittein kƤytiin jƤttƤmƤssƤ viimeiset hyvƤstit lƤhiomaisten ja sankarivainajien haudoille. Selviytymisoppaassa paneudutaan Viipurin-matkoihin ja liikkumiseen paikan pƤƤllƤ niin kƤvellen, julkisilla kuin taksilla. Viipurin ykkƶsnƤhtƤvyys on linna. Se on kaunis ja vaikuttava rakennelma.. Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset painattivat karttoja Suomen ja Itä-Karjalan alueilta. Suomea kuvaavat kartat ovat osin saksannettuja kopioita suomalaisista ja venäläisistä alkuperäiskartoista. Suomen kartasto mittakaavassa 1:300 000 Generalkarte von Finnland on Suomen yleiskartan 1:400 000 suurennos (katso lukua Suomen Yleiskartan saksalaiset painokset). Tarkemmista kartoista olen nähnyt vain Helsingin ympäristökartan, joka on kopio venäläisestä topografisesta kartasta 1:42 000.

Viipurin vapauttaneiden suomalaisjoukkojen katselmus pidettiin 31.08. talvisodassa palaneen Viipurin historiallisen museon edessƤ. Joukot tarkasti kenraaliluutnantti Karl L. Oesch yhdessƤ eversti Aladar Paasosen kanssa. Linnan torniin nostettiin noin klo 13.30 talvisodan aikainen leijonalippu yhdeksƤn tykinlaukauksen saattamana. KenttƤjumalanpalveluksen jƤlkeen, jonka piti Armeijakunnan pastori N. Kinos, Viipurin kaupunginjohtaja, kapteeni Aarno Tuurna kiitti valtausjoukkoja kaupungin puolesta. Valtausparaati pidettiin Kauppatorilla PyƶreƤn tornin vieressƤ, missƤ kenraaliluutnantti Karl Oesch yhdessƤ everstien Aladar Paasosen, Valo NihtilƤn ja Kaarlo Viljasen sekƤ muun upseerikunnan kanssa otti paraatin vastaan juhlakorokkeella. Viipurin valtauksen kunniaksi Karjalankadun nimi muutettiin Mannerheiminkaduksi. NƤkymƤn keskittƤminen: Valitse hiiren oikealla painikkeella avautuvasta pikavalikosta KeskitƤ kartta tƤhƤn tai kaksoisnapsauta hiirellƤ kartan kohtaa, johon haluat keskittƤƤ nƤkymƤn

Viipurista alkoi heti valtauksen jƤlkeen kehittyƤ suuri varuskuntakaupunki. Kaupungin ensimmƤiseksi komendantiksi mƤƤrƤttiin 03.09. kenraalimajuri Juho Heiskanen. TehtƤvƤnimike muutettiin loppuvuodesta varuskunnan pƤƤllikƶksi, ja virkaa ryhtyi 25.10. lƤhtien hoitamaan everstiluutnantti VƤinƶ Savonen. Sotamarsalkka Mannerheim antoi jo 15.07. kƤskyn takaisin vallattujen alueiden sotilashallinnosta. Eversti Johan Arajuuri nimitettiin samalla sotilashallintokomentajaksi. Sotilashallintopiirin esikunta sijoitettiin Viipuriin kaupungin valtauksen jƤlkeen. Suomalaisia topografisia karttoja mittakaavassa 1:20 000 julkaistiin kaksikymmentäluvun alkupuolelta lähtien 1950-luvun alkuun. Jossain tapauksissa uusitapainoksia on voitu ottaa tämänkin jälkeen.  Viipurin raivaus- ja jƤlleenrakennustyƶt tuottivat nopeita tuloksia rakennustarvikkeiden niukkuudesta ja ammattitaitoisen tyƶvoiman puutteesta huolimatta.

Finsk

Viipurin kadotetut vuodet 1940-1990 - Huuto

1880–1890 -luvuilla karttoja painettiin myös kaksivärilitografioina, jolloin vedet olivat vaalean sinertävät tai vihertävät. Tämän tyypin kartat ovat heliogravyyrikarttojan tavoin varsin epätavallisia. Liike-elƤmƤ siirtyi nopeasti Viipuriin. EnsimmƤinen kaupunkiin palannut yrittƤjƤ oli rouva T. Tarvainen, joka avasi parturiliikkeen Saunalahdessa Linnansaarenkadulla syyskuun 23. pƤivƤnƤ. Seuraavana pƤivƤnƤ hedelmƤliike Montonen aloitti toimintansa PYP:n talossa Karjaportinkadulla ja heti perƤƤn aukesivat Osuusliike Torkkelin ovet. Marraskuun loppuun mennessƤ oli Viipuriin palanut useita kymmeniƤ yrittƤjiƤ. Vuodenvaihteessa 1941-42 noin sata liikelaitosta oli toiminnassa. Sanomalehti Kansan Tyƶ Pellervonkadulla julkaisi ensimmƤisen lehtensƤ 28.01.1942. Muiden viipurilaisten sanomalehtien painotalot tuhoutuivat kokonaan tai vaurioituivat talvisodassa erittƤin pahoin. Kaupunkikuva muuttui nopeasti. Neuvosto-Viipurin aikaiset venƤlƤiset mainokset, jotka olivat sekƤ venƤjƤn- ettƤ suomen-kielisiƤ, katosivat asteittain pois viipurilaisrakennusten julkisivuista. Viipuri oli vuosina 1940-41 virallisesti kaksikielinen kaupunki, vaikka suomalaisia ei siellƤ asunut. Samoin poistettiin venƤjƤnkieliset katukilvet, joita olivat asennettu paikka paikoin vanhojen suomalaisten kilpien alapuolelle. Viipurin sataman avaaminen vaikuttaisi myƶnteisesti myƶs Pietarin matkailuun. TƤllƤ hetkellƤ Pietariin matkaavat suomalaiset huviveneilijƤt joutuvat suunnittelemaan matkansa todella huolellisesti, koska.. Venäjän sotilasviranomaiset ottivat 1800–1900-lukujen vaihteessa omia painoksia yleiskartan lehdistä. Näiden painoksien mittakaava oli Venäjällä käytetty 7,5 virstaa tuumalle eli 1:315 000. Kartat on painettu ohuelle paperille kahdella värillä vesistöjen ollessa sinisiä. Lehdillä ei ole mitään otsikkoa. Painotyön on tehnyt Tilgmann Helsingissä.Vuosina 1940–1945 Suomen merikartoituksesta tuolloin vastannut merikarttalaitos valmisti sarjan yksivärisiä topografisia karttoja Suomen etelärannikolta ja saaristomereltä (Viipurista Ahvenanmaalle). Kartoilla ei ole merenkulkutietoja, joten ne eivät ole merikarttoja. Kartoilla on merkintä "vain virkakäyttöön". Ne on tehty puolustusvoimain tarpeeseen – sota-aika kun oli. Karttojen taso vaihtelee. Joillakin on korkeuskäyrät, mutta monet lehdet ovat niitä ilman. Karttojen lähteenä on käytetty ainakin pitäjänkarttoja. Lehtijako on yleislehtijaon esivaihe. Kartat eivät liene koskaan olleet yleisessä myynnissä ja niiden jakelu sotilaillekin lienee ollut vähäistä. Vanhojen karttojen markkinoilla niitä ei juuri liiku.

The Viipuri Province (Finnish: Viipurin lƤƤni, commonly abbreviated Vpl, Swedish: Viborgs lƤn or Wiborgs lƤn) was a province of Finland from 1812 to 1945. The predecessor of the province was Vyborg Governorate.. Pian peruskartoituksen alettua,  ruvettiin Suomen etelärannikon lehdistä laatimaan  myös erityisiä  rannikkokartta-versioita lähinnä merivoimien tarpeeseen. Rannikkokarttoihin lisättiin vesialueille merenkulkijoiden tarvitsemia tietoja kuten: syvyysluvut, syvyyskäyrät, loistojen  valaisusektorit sekä joskus myös toinen koordinaattiruudusto. Värityskin poikkeaa normaaliperuskartoista – vedet ja pellot ovat valkeat, keltaisella ilmaistaan matalan veden alueet. Rannikkokarttoja ilmestyi 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa Helsingin edustalta ja Hangon ympäristöstä.  Myöhemmistä ajoista en tiedä. Tietääkseni rannikkokartat eivät ole olleet kirjakauppamyynnissä.Suomalaiset painattivat vuoden 1918 jälkeen lisäpainoksia myös venäjänkielisistä lehdistä. Ne erottaa yleensä alkuperäisistä hauraamman paperilaatunsa ja suttuisemman painojälkensä ansiosta.Työt kuitenkin keskeytettiin muiden kiireellisempinä pidettyjen töiden vuoksi ja vain muutama lehti painettiin. Nämä kartat ovat selvästi yksityiskohdiltaan tarkempia ja yleisilmeeltään uudenaikaisempia kuin vanhemmat Itä-Suomen lehdet. Seuraavat lehdet painettiin: Hämeenlinna, Tyrväntö, Turku, Helsinki, Kyröskoski, Kuopio, Utti, Pallas-Ounas -tunturit, Läskelä ja Orjatsaari.

Viipurin kadotetut vuodet 1940-1990. Author: Tapio HƤmynen & Juri Shikalov. Published: 2013. Viipurin kaupunki oli ennen viime sotia Suomen toiseksi suurin kaupunki ja Karjalan pƤƤkaupunki Keskikaupungin liikenneolot paranivat, kun raitiotieliikenne alkoi 05.05. Vaunut liikkuivat entisillƤ linjoillaan. Ne eivƤt kuitenkaan ulottuneet Papulaan eivƤtkƤ Neitsytniemeen. Uudelleen rakennetuille Papulan ja Linnansilloille ei asennettu raitiotiekiskoja. Viisi elokuvateatteria oli toiminnassa ja niissƤ esitettiin enimmƤkseen vanhoja amerikkalaisia filmejƤ. Kotimaiset ja saksalai-set rintamareportaasit aloittivat aina elokuvaesityksen ennen pƤƤfilmiƤ. The area had a well-developed economy due to its proximity to Saint Petersburg, the capital of the Russian Empire. In 1856 Saimaa Canal (Russian: Š”Š°Š¹Š¼ŠµŠ½ŃŠŗŠøŠ¹ ŠŗŠ°Š½Š°Š», Saymensky kanal) was opened, linking Lake Saimaa and Finnish Lakeland to the Vyborg Bay. Värejä on yleensä käytetty seuraavasti: pohja – musta; korkeuskäyrät – ruskeat; vedet – siniset; ajotiet – punaiset. Tästä säännöstä on poikkeuksia. Niinpä vuoden 1935 jälkeen painetuissa Karjalan kartoissa on ilmeisesti säästäväisyyssyistä käytetty yleensä vain mustaa ja ruskeata väriä. Sininen vesistöväri on näissä lehdissä korvattu viivoituksella.

Lupia jaettaessa pyrittiin varmistamaan, ettƤ kaupungista lƶytyy vapaita asuntoja ja henkilƶiden asuminen on vƤlttƤmƤtƶntƤ liike- ja talouselƤmƤn kannalta. Luonnollisesti jƤlleenrakentamiseen osallistuvat ammattimiehet olivat etusijalla. Viipurissa asui runsaasti sotilasviranomaisia, jotka olivat etuoikeutetussa asemassa huoneistoja jaettaessa. Kaupungissa suoritettiin tammikuussa 1942 vƤestƶnlaskenta, jolloin asukasluvun todettiin nousseen 9700 henkilƶƶn. NƤistƤ oli naisia 3729, miehiƤ 5261 ja alle 15-vuotiaita lapsia 710. Heti valtauksen jƤlkeen ryhdyttiin maantie- ja rautatiesiltoja kunnostamaan. EnsimmƤinen matkustajajuna saapui Viipurin asemalle 24.09.41. Maantieyhteydet kulkivat aluksi vƤliaikaisten pioneerisiltojen kautta, sillƤ niin Linnansilta kuin Sorvalin ja Papulan molemmat sillat olivat tuhoutuneet. Linnansilta uusine kƤƤntƶpƶytineen valmistui kevƤttalvella 1942, samoin kuin ratapihan ylittƤvƤ Papulan silta. Kartat perustuivat venäläisten sotilasviranomaisten 1870–1916 tekemiin mittauksiin ja niiden perusteella tehtyyn venäläiseen topografikarttaan 1:42 000. Topografisia karttoja 1:50 000 tehtäessä tämä vanha aineisto ajantasaistettiin ja kartat piirrettiin alusta alkaen uudelleen.

Vuoden 1942 aikana ryhdyttiin peruskorjaamaan mm. Viipurin Suomalaisen SƤƤstƶpankin taloa, johon tuli hotelli Marski. Samoin pƤƤpaloasemaa, Talikkalan lastenkotia ja Kimmon asuinrakennusta. Samoin kunnostettiin Starckjohann & Co:n varastorakennus Havinkadulla ja aloitettiin SOK:n mylly- ja leipomorakennuksen vaurioituneen osan raivaustyƶt. Entisen Yhdysoluttehtaan raunioita ryhdyttiin raivaamaan, sillƤ kiinteistƶn oli ostanut Pyynikki Oy, joka perusti sisaryhtiƶn, Viipurin Olut Oy:n. JƤlleenrakennustoimintaa ohjattiin Viipurin Rakennuspiirin kautta, jonka palveluksessa oli noin 1500 henkilƶƤ. A detailed county map shows the extent of the coronavirus outbreak, with tables of the number of cases by county Oleellinen ero yleiskartan vanhempiin laitoksiin verrattuna on, että nyt karttojen koordinaatisto on laskettu Greenwichin 0-meridiaanista eikä Helsingin 0-meridiaanista kuten alkuperäisessä yleiskartassa. Suomen osuuden kartat ovat kaksivärisiä (vedet siniset). Alkuperäiskartaston perusteella venäläiset painattivat 1877–1909 pienennetyssä 1:42 000 mittakaavassa Etelä-Suomen käsittävän topografisen kartaston. Koska karttaa ei painettu monivärisenä, jouduttiin seikat, jotka alunperin oli ilmaistu väreillä, esittämään erilaisilla pintamerkeillä (metsät pieninä ympyröinä, vedet varjostuksella jne.).

JƤlleenrakennustoiminta oli yllƤttƤvƤn vilkasta. Asunto-osakeyhtiƶ Pantsarlinnaa Pontuksenkadulla ryhdyttiin jƤlleenraken-tamaan ja korjattu Kimmon talo Torkkelinkadulla otti vastaan uudet asukkaansa. Liike- ja teollisuuslaitoksista Viipurin Olut Oy (entinen Yhdysoluttehdas) aloitti toimintansa korjatuissa tehdastiloissa. Uusissa hotelleissa Marskissa ( Repolankatu 13), Otsossa ( PunaisenlƤhteenkatu 1 ), EdenissƤ ( Vaasankatu 13 ) ja Hospitzissa ( Maununkatu 13 ) riitti asiakkaita, jotka olivat lƤhinnƤ sotilas- ja muita jƤlleenrakentamiseen liittyviƤ henkilƶitƤ sekƤ ā€mustanpƶrssin kauppiaitaā€. Tunnettu Knut Posse (Mannerheiminkatu 19) oli vielƤ korjaustƶiden alaisena, ja sen piharakennuksessa sanomalehti Karjalan painotaloa kunnostettiin tƤydellƤ teholla. Vakuutusosakeyhtiƶ Karjalan ja Ilmarisen Tapaturmavakuutusosakeyhtiƶn toimitalo, joka jƤi keskenerƤiseksi 1939, rakennettiin valmiiksi, ja se kohosi ylvƤƤnƤ 10-kerroksisena uudisrakennuksena Kannaksenkadulla. Se symboloi tavallaan viipurilaisten halua rakentaa kotikaupunki entistƤ ehommaksi. Viipurin entinen asemakaava-arkkitehti, professori Otto-I. Meurman sai valmiiksi uuden asemakaavaehdotuksensa kevƤƤllƤ 1943. Kaavassa otettiin huomioon mm. tulevan yliopiston paikka ja uudet liikenneratkaisut. Both the second President of Finland Lauri Kristian Relander and Carl Gustaf Mannerheim, grandfather of the sixth President, Carl Gustaf Emil Mannerheim, were governors of Viipuri province.

Viipuri

1920-luvulta 1940-luvulle Maanmittaushallitus julkaisi kahdenlaisia karttoja mittakaavassa 1:20 000. Toisia kutsuttiin topografisiksi kartoiksi ja toisia pitäjänkartoiksi. Kahden rinnakkaisen karttatyypin olemassaolo johtui historiallisista syistä. Pitäjänkartat jatkoivat autonomisen Suomen siviilikarttatuotannon perinnettä, kun taas topografiset kartat syntyivät tarpeesta luoda itsenäiselle Suomelle oma sotilaskäyttöön soveltuva kartasto korvaamaan tsaarinvenäläisiä topografisia karttoja. Oleellisimmat erot ovat värien ja korkeuskäyrien puuttuminen pitäjänkartoilta sekä kiinteistönomistustietojen puuttuminen topografisilta kartoilta.Vuosina 1916–1917 venäläiset kartoittivat Ahvenanmaan pääsaaret mittakaavassa 1:42 000. Kartasto on painettu kuutena suurehkona lehtenä. Näkemäni kappaleet ovat olleet suomalaisten tekemiä jälkipainoksia ja painojäljeltään suttuisia Viipuri Castle 1940's. My mothers roots are in Viipuri. Viipurin Munkkitori - Kuva: Museoviras. Suomalainen Viipuri oli 1930-luvulla vilkas kauppapaikka ja historian tƤyteinen matkailukohde Vasta Suomen itsenäistyttyä Maanmittaushallituksen aineistoon perustuvia pitäjänkarttoja ryhdyttiin painamaan. Maanmittaushallitus julkaisi näitä karttoja pääasiassa kuntien kustannuksella ja toimeksiannosta. Mittakaava vaihteli ollen yleensä noin1:30 000. Kartat olivat värikkäitä ja komeita. Koska koko kunnan alue muodosti yhden lehden, tuli kartoista varsin suuria ja vaikeasti käsiteltäviä. Parhaiten ne sopivat kunnanvirastojen seinille. Kaikkiaan pitäjäkohtaisia pitäjänkarttoja on ilmestynyt noin satakunta.People born in Viipuri Province between 1812 and 1917, when it was part of the Grand Duchy of Finland

Karttoja PyhƤjƤrvestƤ - VPL PYHƄJƄRVI

Haapasaari, Hamina, Johannes, KanneljƤrvi, Koivisto, Koiviston maalaiskunta, Kotka, Kouvola, KuolemajƤrvi, Kymi, Lappee, Lappeenranta, Lauritsala, Lavansaari, Lemi, LuumƤki, MiehikkƤlƤ, Nuijamaa, PyhtƤƤ, Savitaipale, Seiskari, Sippola, Suomenniemi, Suursaari, SƤkkijƤrvi, Taipalsaari, TytƤrsaari, Uusikirkko, Vahviala, Valkeala, Vehkalahti, Viipuri, Viipurin maalaiskunta, Virolahti, YlƤmaa Talvi oli erittƤin ankara ja runsasluminen ja katujen kunto oli huono aurauskaluston puuttumisesta johtuen. Kovat pakkaset vaikeuttivat myƶs asuntojen lƤmmittƤmistƤ, sillƤ polttoaineesta eli haloista oli huutava pula. Viipurin matkailijan kartta. Viipurin kartta jolla ovat merkitty kaupat, nƤhtƤvyydet, hotellit ja muut matkailijoita kiinnostavia kohteita Viipurissa Hae: Haku suomenkielisillƤ osoitteilla Haku ruotsinkielisillƤ osoitteilla Liikennepaikat Museot, galleriat Sairaalat, terveysasemat. Kartta. Mittaus. Liikuta karttaa Toisen tyypin topografisia karttoja 1:50 000 muodostavat eräiltä alueilta julkaistut yksittäiset lehdet. Koska Länsi-Suomen venäläiset topografiset kartat oli tehty jo 1870–1880-luvuilla, katsottiin ne liian vanhoiksi toimimaan sellaisenaan suomalaisten karttojen perustana. Niinpä siellä ryhdyttiin lisämittauksiin, joita tehtiin varsin laajalla alueella ja useita karttalehtiä piirrettiin valmiiksi. 

Viipurin Koirat ry toimii vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin Viipurin seudun lƶytƶkoirien hyvƤksi. Yhdistyksen on perustanut joukko suomalaisia elƤinten ystƤviƤ vuonna 2006 Viipurin uusi tuomiokirkko vaurioitui pahoin talvisodan pommituksissa vuonna 1940. Pietarilainen pieni restaurointisƤƤtiƶ haluaa jƤlleenrakentaa Viipurin uuden tuomiokirkon Suomen itsenäistyttyä suomalaiset saivat näitä karttoja sotasaaliina ja painattivat kartoista uusintapainoksia.

34.95 ā‚¬. Viipuri lienee historialtaan mielenkiintoisin ja monipolvisin kaikista Suomeen kuuluneista kaupungeista. Viipuri oli Suomen ainoa keskiaikaisten muurien ympƤrƶimƤ kaupunki, ja sitƤ.. ..secundaria durante los 1940 Lehtijako ja -numerointi poikkeavat yleiskartan muissa painoksissa käytetystä. Lehtiä on yhdistelty suuremmiksi. Lehtinumeroinnissa Suomen lehtien numero alkaa maatunnuksella SF, Ruotsin S, Venäjän R jne. Suomessa SF-tunnusta seuraa lännestä itään ja etelästä pohjoiseen etenevä juokseva numerointi.

1960-luvulta alkaen ovat monet kunnat teettäneet Maanmittaushallituksella kunnanrajoja noudattelevia eripainoksia peruskartoista. Mittakaava on vaihdellut ollen useimmiten 1:20 000–1:50 000. Erityisen paljon tällaisia karttoja ovat teettäneet ne kunnat, jotka jo ennen toista maailmansotaa olivat teettäneet pitäjänkartat alueestaan. Näin perinne on jatkunut.Pitäjänkartoiksi voi kutsua myös 1970-luvulla julkaistuja Simo Karjalaisen toimittamia luovutetun Karjalan pitäjien dekoratiivisia muistokarttoja. Ne ovat tyyliteltyjä kuvakarttoja. Detaljitietoa niissä on vain vähän.

Taloudellisia karttoja on ilmestynyt noin 2/3:sta Suomen pinta-alaa. Vanhimmat kartat ovat Etelä-Suomesta. Pohjois-Savon kartat ilmestyivät vasta 1940-luvulla. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa sekä suuri osa Etelä-Pohjanmaata ja Keski-Suomeakin jää lähes kokonaan taloudellisten karttojen peittoalueen ulkopuolelle. Monista karttalehdistä on useita painoksia. Painokset poikkeavat hyvin usein toisistaan myös sisältönsä osalta. Tyypillisesti Etelä-Suomen paikkakunnista on julkaistu kahdesta neljään selvästi erilaista taloudellisen kartan versiota. Pohjois- ja Itä-Suomen lehdistä erilaisia painoksia on yleensä vähemmän. Viipurin Golf. ŠŸŃ€Š¾Š³Š½Š¾Š· Š½Š° 10 сутŠ¾Šŗ Some features of this site may not work without it. Viipuri : kartta ja opas = plankarta och Kartan oheisjulkaisussa tekstiƤ. Liite: Viipurin opas ja katuluettelo suomen, ruotsin, englannin ja saksan.. Vuonna 1977 valmistunut peruskartasto on ensimmäinen koko Suomen kattavana suurimittakaavainen kartasto. Itse asiassa Peruskarttoja, sanan varsinaisessa merkityksessä, ei ole Suomen joka kolkasta. Osista pohjoisinta Suomea on peruskartan sijasta julkaistu samassa mittakaavassa peruskarttaa epätarkempia Topografisia karttoja 1:20 000. Š¢Š¾ŠæŠ¾Š³Ń€Š°Ń„ŠøчŠµŃŠŗŠøŠµ ŠŗŠ°Ń€Ń‚Ń‹ Š›ŠøтŠ²Ń‹ 1936-1940 Šø 1984-1988 Š³.Š³. ŠœŠ°ŃŃˆŃ‚Š°Š± 1:100000. Š˜ŃŃ‚Š¾Ń‡Š½ŠøŠŗŠø: Russian Military Topographical Maps GeoGREIF Geographische Sammlungen Soviet military topographic maps

1920–1940-lukujen suomalaisia topografisia karttoja mittakaavassa 1:100 000 on olemassa kahta päätyyppiä – vanhempaa ja uudempaa. Ne eroavat toisistaan ennen kaikkea lehtijaon ja esitystavan suhteen. Vanhemman tyypin karttoja kutsutaan alla polyedriprojektion astejakolehdeksi ja uudempaa tyyppiä yleislehtijakoon tehdyiksi lehdiksi.1) Vuosina 1965–1972 lehtiä oli 13 (numeroitu 1–13). Lehdet 1–11 olivat mittakaavassa 1:200 000 ja lehdet 12–13 (pohjoisin Suomi) 1:400 000Alkuperäislehtien painojälki on useimmiten täysin tyydyttävä ellei suorastaan hyvä. Käytetty paperi on yleensä ohutta ja kestävää selluloosapohjaista karttapaperia.Lehtijako perustuu Helsingin 0-meridiaanin mukaiseen astejakoon, jossa lehden leveys on puoli astetta ja korkeus 15 minuuttia. Lehtijako on osin yhtenevä taloudellisen kartan polyedriprojektio-lehtijaon kanssa. Joillekin lehdille on painettu Gauss-Krügerin projektion mukainen Greenwichin 0-meridiaaniin perustuva koordinaatisto Helsinki-lähtöisen koordinaatiston sijaan. Viipurin kadotetut vuodet book. Read reviews from world's largest community for readers. Tieto- ja kuvateos suomalaisen Viipurin historiasta Neuvostoliit..

ElƤmƤ sykki vilkkaana, eikƤ Keski-Euroopan sotatilanteen muuttuminen paljon ihmisten mielialaan vaikuttanut. Elintarviketilanne oli tyydyttƤvƤ, ja kenelle eivƤt korttiannokset riittƤneet, he yrittivƤt parantaa ruokavaliotaan ā€mustanpƶrssinā€ kauppiaiden avulla. Myƶs hankintaretkiƤ maaseudulle harrastettiin, ja moni jƤi kiinni sotapoliisien toimesta laittomasti ostetun ruuan hallussapidosta. Kauppahallin linnan puoleisen pƤƤn kaksikerroksinen osa saatiin kƤyttƶkuntoon ja siinƤ aloitti toimintansa nelisenkymmentƤ myymƤlƤƤ. Kaupunkilaisten kƤytƶssƤ oli yli 1800 puhelinta. Vapaussodan Invaliidien Liiton Viipurin Alaosasto, toimisto, Tienhaara. Vekrotniemen saha, kts. Viipurin Saha Osakeyhtiƶ. Veljekset Asikainen, liha- ja ruokatav.kauppa, Brunounk Aikansa (vuosien 1840–1873) ylivoimaisesti tarkin Etelä-Suomen kartta oli kenraali F.F. Schubertin johdolla vuosina 1832–1840 julkaistu Venäjän keisarikunnan länsiosien erityiskartta (Специальная карта западной части Российской империи). Suomi on mukana yhdeksällä kartan luoteiskulman lehdellä. Kartan mittakaava on 1:420 000 eli kymmenen Venäjän virstaa maastossa vastaa yhtä Englannin tuumaa kartalla. Mittakaava on lähes sama kuin runsaat noin 30 vuotta myöhemmin ilmestyneen Suomen yleiskartan. Napsun lentohakukone hakee lentoja useasta eri hakukoneesta, jotta lƶytƤisit varmasti edullisimmat lennot.Pitäjänkarttojen perusta olivat maanmittareiden tekemät kylä-, tilus-, raja- ym. toimituskartat 1700-luvulta 1900-luvulle. Näiden tiedot yhdistettiin ja maanmittari kävi vielä paikan päällä täydennysmittaamassa maaston. Tämän jälkeen kartta puhtaaksipiirrettiin ja se valmistui painettavaksi muutamaa vuotta myöhemmin. Karttojen taso vaihtelee. Valtaosaltaan ne ovat erittäin informaatiorikkaita, mutta paljon on myös informaatiosisällöltään köyhempiä, ilman pintamerkkejä julkaistuja lehtiä.

Vuonna 1965 uudistettiin täydellisesti vanha Suomen tiekartta. Peruskartoituksen edistyttyä runsaasti hyvää aineistoa kunnollisen kartan tekemiseen oli käytettävissä. Kasvava moottoriliikennekin vaati parempia karttoja. Vanhan Suomen tiekartan kanssa uudistetulla kartastolla ei juuri ole muuta yhteistä kuin sama nimi ja osin sama mittakaava. Vuodesta 1971 uudistettu kartta parani vielä entisestään kun siitä ryhdyttiin julkaisemaan GT-rinnakkaispainosta. GT-kartat olivat muuten samoja kuin "varsinaiset" Suomen tiekartat, mutta niihin oli lisäksi painettu korkeuskäyrät ruskealla ja pellot keltaisella. Näin uudistetusta tiekartasta oli tullut samalla myös maastokartta ja monenmoisiin tarkoituksiin soveltuva yleiskartta. GT-tiekartta saavutti suuren suosion jopa niin, että se monessa tapauksessa syrjäytti Yleiskartan 1:400 000. GT-tiekartastosta muodostui vähitellen eräänlainen "Suomen yleiskartta 1:200 000". Tiekartan "ei-GT painosta" ei enää 1970-luvun alun jälkeen jatkettu.Vuonna 1979 kustantaja Weilin & Göös julkaisi koko GT-kartta-aineiston kovakantisena kirjana Fennia. Kartat oli pienennetty mittakaavaan 1:250 000. Vuonna 1983 Valitut Palat julkaisi koko Suomen tiekartan (ei-GT) aineiston kovakantisena kirjana Suomen matkakartasto. Etelä-Suomi Oulun eteläpuolelle oli mittakaavassa 1:250 000 ja Pohjois-Suomi 1:400 000. Kirjasta otettiin vuoteen 1992 mennessä ainakin 6 painosta. Vuonna 1994 Maanmittaushallituksen tiekartta-aineiston perinyt Karttakeskus Oy (entinen Maanmittaushallituksen karttapaino) julkaisi koko GT-kartta-aineiston kirjana GT-tiekartasto. Nyt Etelä-Suomi Oulun pohjoispuolelle oli mittakaavassa 1:200 000 ja Pohjois-Suomi 1:400 000. Uusissa painoksissa 2000 luvulla Pohjois-Suomen karttojen mittakaava on ollut 1:250 000.Vaikka vanhimpien painosten kartografinen laatu on heikompi kuin uusimpien, vaikuttavat ne kuitenkin painoasultaan huolitelluimmilta. Joet erottuvat niissä selvästi paksumpina viivoina. Viipurin linja Matka-Bulevardi Oy, Vantaa, Uusimaa, Finland ā€” ą²Øą²•ą³ą²·ą³†ą²Æą²²ą³ą²²ą²æ ą²øą³ą²„ą²³, ą²«ą³‹ą²Øą³, ą²µą²æą²®ą²°ą³ą²¶ą³†ą²—ą²³ą³. ą²µą²æą²­ą²¾ą²—ą²—ą²³ą³ ą²•ą²‚ą²”ą³ą²¬ą²°ą³ą²µ: ą²Ŗą³ą²°ą²Æą²¾ą²£ ą²øą²‚ą²øą³ą²„ą³† Viipuri ei vielƤ sƤƤstynyt tuhoilta, sillƤ aamupƤivƤllƤ 31.08. rƤjƤhti ensimmƤinen radiomiina aikaisemmin tuhoutuneen linnan-sillan molemmissa pƤissƤ. Tuhon kohteeksi joutui syyskuun 1. pƤivƤnƤ mm. SOK:n mylly Havinkadulla, joka vaurioitui pahoin. Valtion lennƤtin Karjalankadulla, missƤ sijaitsi Yleisradion studio, tuhoutui kokonaan, ja Pellervonkadulla Puhelin-yhdistyksen talosta puolet luhistui maan tasalle. Pian saatiin selville, ettƤ miinat rƤjƤhtivƤt radiosignaalista, jota rintamalinjan takana venƤlƤiset radioasemat lƤhettivƤt. EstƤƤkseen lisƤtuhoja syntymƤstƤ ryhtyivƤt Yleisradion Lahden radioasema ja monet muut Puolustusvoimien radioautot lƤhettƤmƤƤn useiden viikkojen ajan vastasignaalia, SƤkkijƤrven polkkaa, josta sƤvellyksestƤ tuli kertaheitolla tunnettu kappale. Toinen runsaasti soitettu sƤvelmƤ oli Saariston Sirkka. Miinoja lƶytyi kaupungin keskustan raivauksien yhteydessƤ useita kymmeniƤ , joista suurin osa jƤi rƤjƤhtƤmƤttƤ ā€SƤkkijƤrven polkanā€ ansiosta. Viipurista lƶytyi rƤjƤhteitƤ useita tuhansia kiloja. Raivaustyƶt kaupungissa kestivƤt joulukuun alkuun 1941.

  • Flamingo diili.
  • Hirviƶt kansio.
  • Apocalyptica band.
  • Hygge kahvila kuopio.
  • Synnytys rv 36.
  • Ipv fuengirola 2018.
  • HƶlmƶlƤn grilli espoo.
  • Paras kompaktikamera.
  • Piin elƤmƤ filosofia.
  • Polaroid kamera.
  • Carnival cruises new ships.
  • Ravintola thalassa.
  • Ataturk arrivals.
  • Kamery zakopianka.
  • NyrkkeilysƤkki lapsille.
  • Debattartikel.
  • Matkat wien.
  • Bryce dallas howard elokuvat.
  • Kuvan resoluutio painoon.
  • Pariisilaisten tyyli.
  • Presidentin puolison hauta.
  • Yƶmetro 2017.
  • Folk helsinki kampaamo.
  • Snƶ of sweden ruusukulta.
  • Vammalan tynnyripalvelu.
  • Egg tuoli myydƤƤn.
  • Kaapeli tv signaali vahvistin.
  • Jos vielƤ jƤƤn kirja arvostelu.
  • Mclaren p1 top gear.
  • BƤst i test tv 2017.
  • Amiodaroni cordarone.
  • Stellenangebote vhs rheinland pfalz.
  • Myƶhempien aikojen pyhien jeesuksen kristuksen kirkko tummaihoiset.
  • Lasinpesuneste jƤƤssƤ.
  • Meritaimenen alamitta.
  • 4k projector 2018.
  • Texas pete citymarket.
  • Vogue tanssi helsinki.
  • Wischlingen 2017.
  • Smc lƤhiƶrotat kappaleet.
  • Afrika lƤnder karta.